perjantai 17. maaliskuuta 2017

Robin ja Turriutumisen Taito

Hei hoi!

Muut kirjoittelevat jo tulevista suunnitelmista ja ties mistä coneista, mutta koska itse olen ollut kiireinen ja vain koteloitunut tekemään kouluhommia niin palaan ajassa taaksepäin ja kirjoitan Robinin asusta ja koko ryhmästä jotaki! Vihdoinkin siis turrihommia.

En myöskään enää jaksa odottaan Desun virallisia kisakuvia, joten menköön näin!! aaaa

Naisrosvo!Robin - Disneyn Robin Hood. Kuvasi: Kis

Disneyn Robin Hoodin Robinin cossaaminen, niinkuin koko ryhmä, lähti kokonaan esityksestä itse hahmojen tai asujen sijaan. En olisi ikinä elämässäni kuvitellut, että cossaisin Robinia, saatika tätä versiota, mutta tässä sitä ollaan. Koko idea tiivisyi myös ECG-kisaan hakemisessa käytettyyn portfolioon.

Kyllä, tämä oli yksi portfolion sivu. Ja kyllä, pääsimme sisään kisaan. Kyllä, pärjäsimme kisassa

Niin joo. Katsoimme elokuvan eräs yö yhdessä ja läpällä heitimme, että elokuvan "pukeudutaan valeasuihin ja nyysitään prinssiltä rahaa"-kohtaus voisi olla hauska toteuttaa jonkinlaisena cosplay-esityksenä. Seuraavana aamuna harkitsimme asiaa uudestaan ja jostain syystä totesimme, että "joo kyllä tähän nyt ryhdytään" Koko projektin ajan minua myös muistutettiin siitä, että olen syypää tähän koska minä valitsin yölliseksi elokuvaksi juuri Robin Hoodin.

Aloitimme kaikki tahoillamme ensin tekemään asuja, joten puhun asusta ensin ja sitten jotain ryhmäilystä ja esityksestä.

Viralliset kisassa käytetyt referenssit minulle ja Pikku Johnille
Vaateiden ja elokuvan värityshän heittää häränpyllyä jopa itse eri kohtausten välillä, mutta yritettiin pysyä jotenkuten samoilla linjoilla. Otettiin esimerkiksi kaikkien reffikuvat samasta lähteestä eli DVD:stä kuvakaappauksin, kun esimerkiksi youtube-videoiden ja valmiiksi otettujen kuvakaappausten välillä oli niin suuria eroja.

Lähdimme ensimmäisenä miettimään ja kehtitelemään yhdessä maskeerausta ja muutenkin koko... eläinhommaa. Portfoliossakin painotimme, että haluamme tehdä juuri nämä elokuvan versiot. Emme fursuitteja, emmekä ihmisöityjä versioita vaan juuri elokuvan versiot. Maskeeraus ja varsinkin kuonot näyttelisivät siis suurempaa roolia, kuin missään muussa asussa aiemmin.

Onneksi Fukka oli leikkinyt lateksilla jo aiemmin, joten emme ihan sokkona hypänneet altaan syvään päähän. Kuitenkin homma oli monella tapaa uutta ja sen takia aloitimmekin yhdessä kuonojen rakentelusta.

Meiän kaikkien kolmen lopulliset kipsinaamat

Yhdessä tekaisimme itsellemme kipsinaamat, elikkästä jokainen makasi vuoronperään lattialla, kun kaksi muuta vuorasi kasvoja kipriharsoon (ihon ja harson välissä tosin elmukelmua). Tämän kipsinaamion päälle pystyi sitten muovaamaan massasta (esim darwin-massa) sellaisen kuonon kuin oli tarpeen.

Omassa kuonossani oleellisinta oli pituus ja suippous, että saataisiin jokaisen kuonosta selvästi erinäköiset. Siinä sitten massaa vaan ja hiotaan sopivan siloiseksi.

No on toi kuonomaisempi kuin oma nenä

Muotoillun kuonon päälle läträttiin sitten lateksia sen verran, kun tuntui tarpeelliselta. Kuonon päässä sitä on noin 10 kerrosta ja postilla ohuimmillaan vain yksi, jotta saumasta tulisi mahdollisimman huomaamaton. Kun lateksi oli kuivunut, uuden nenun vain veti irti kuonon päältä.

Kuonon päässä olevat reiät olivat oleelliset koska ~hengitys~
Eka testi. Kuten oletettua, näyttää tosi typerältä
Lateksin värjääminen oli sitten toinen juttu, koska kuono ympärille tuleva muu iho tulisi myöhemmin maskeerata samalla tavalla. Rasvaliukoiset ihomaalit tarttuivat hyvin pohjaväriksi, mutta niillä ei saanut aikaan mitään kovin pientä tai tarkkaa jälkeä. Maalia pikemminkin hinkattiin lateksiin kiinni kuin maalatiin. Kaivoin kaapista vesiliukoiset kasvomaalit ja tein sillä myöhemmin myös muualle kasvoihin tullutta karvoitusta.

Itse tapahtuman aamuna maskeeraus onnistui ihan hyvin omalta osaltani. Se oli oikeastaan melkein hauskaa ja piti vähän pidätellä itseäni, etten nyt ihan jokaisesta karvasta alkaisi suurta picassoa maalaamaan. Tämä olikin ensimmäinen näin iso maskeeraus-projekti itselleni.

Maskeeraus noin?? vähän yli puolivälissä???

Lopullinen kera koko muun asun
Olin kohtuullisen tyytyväinen lopulliseen kuonoon ja maskeerauskeen. Suun yläpuolelle tullut sauma voisi olla parempi, mutta muuten kyllä oikein mielelläni esittelen tekelettäni muille varsinkin, kun muistaa mainita kyseessä olleen ensimmäinen tämän mittasuhteen maskeeraus-lateksi-sekoilu ikinä. Seuraavalla kerralla toivottavasti saan väristä vielä enemmän käyttämäni karvakankaan värisen ja koko komeus alkoi tosin vähän kärsimään päivän loppuvaiheilla kisan aikaan, mutta silleppä ei mitään mahtanut.

Robinin päässä oleva huivi on perus mallorca-puuvillaa, jossa ei ompelullisesti ollut mitään sen erikoisempaa. Huivia ei saa oikeasti auki neliöksi vaan se on niinsanottu huijaus-huivi. Huijaus-huivi näyttää enemmän animaatio-huivilta kuin jos olisin tehnyt sen yhdestä kokonaisesta palasta kangasta.

Huijaus-huivin palojen testausta ennen YMPYRÖITÄ

Ensin meinasin painaa leimasimella ympyrät kankaalle, mutta totesin olevani niin pilkunviilaaja ettei siitä tullut tarpeeksi siistiä jälkeä. Sabluunoita siis päädyin jälleen kerran leikkelemään ihan kunnolla.  En ikinä pääse sabluunoista, mutta ehkä en haluakkaan kun se alkaa vihdoin rullaamaan silleen kunnolla.

Ja taas sabluunoita

Minä ja Rorune päätimme tehdä hyvin erikoisen ratkaisun hahmojen peruukkien suhteen. Koska asut ovat hahmoilla valeasuja, niin päätimme tehdä peruukitkin jotain mahdollista kynyä valeasua mukaillen. Animaatiomaisen kökköisyyden aikaansaamiseksi päädyimme tekemään peruukkimme villalangasta. Rorune joutui tekemään kokonaisen peruukin, minä vain pari weftiä.

Yksinkertaisesti siis ompelin vain rivin tietynpituiseksi leikattuja villalangan pätkiä vinonauhaan. Tein kaksi tällaista vinonauhaa ja kiinnitin ne yhteen niin, että ne lepäävät pääni ympärillä ja roikkuvat huivin alta.

Such kyny + lopullinen huivi

Itse olin todella tyytyväinen tähän päätökseen, koska nyt hiukset oikeasti näyttävät kämäisiltä peruukeilta. Sitten, kun teen Robinin perusversion, niin siihen tulee sitten kunnollinen peruukki.

Korvakorut olivat viimeiseksi valmistunut osa asussa. Mietin ja kokeilin vähän kaikenlaisia ratkaisuja, koska peruspyöreät korvikset ovat muodoltaan niin helpot että en halunnut yhtään epätasaisuutta tai muuta kauneusvirhettä. Hankin styroxia ja leikkasin jumppamattoa ja sekoilin worblan kanssa... mistään ei tulut niin nättiä kuin halusin. Lopulta muistin kaapissani olevan vielä vuodesta 2012 Judalin asuun metritolkulla uponnutta bensaletkua. Sitä siis sopiva pätkä, sisään alumiinilankaa pitämään koko homman muodossa ja avot! Päädyin päälystämään rinkulat ihan vain mod podgella (noin... 5 kerrosta muistaakseni) ja maalaamaan käsin pienoismallimaalilla.

Korvakoruihin tuli kuminauhat, joista ne roikkuvat. Näihin taas kiinni magneetit, joille oli vastinparit huivin sisällä. Esityksessä minun oli tarkoitus (elokuvaa mukaillen) kaivaa korvakorut ja laittaa ne paikoilleen. Lopulta aikaa oli niin vähän, että tämä osio (kuten moni muukin) jätettiin kokonaan pois.

Karvekangas (feat perusversioon tuleva peruukki joka liian oranssi)
Robinin karvoitusta varten hankin karvakangasta Kiinasta, koska suomen valikoimat olivat melko rajalliset. Saapunut kangas oli ihanaista ja nättiä, vaikka sitä olikin juuri ja juuri riittävästi. Karvakankaasta taioin itselleni hanskat, housut ja hännän. Ja vaikka kangas oli kuinka ihanaa niin olihan sitä ihan hanurista ommella.

Hanskoissa piti miettiä jonkinlainen systeemi, koska en voisi elää koko päivää koko-karvaisilla tassuilla. Päädyin siihen, että teen kämmenpuolen lycrasta ja muun osan karvasta. Ja voi hyvä luoja voin sanoa, että hanskan omepelminen niin, että toinen kangas on lycraa ja toinen karvakangasta on kyllä kamalin asia mitä olen joutunut ompelemaan.

Tassu ennen mm. paturia ja viimeistelyä. Hyi.

Jollakin ihmeen kaupalla niitä tuli kuitenkin ihan hyvännäköinen ottaen huomioon, että se on karvainen käsi. Yök. Koska Robinin perusasussa hänen tunikassaan on lyhyet hihat päätin, että hihat yltävät ihan olkasaumaan asti. Mietin pitkään, miten saisin ne pysymään ylhäällä ilman selkä- ja eutumusosaa mihin ommella kiinni. Lopulta laitoin hanskojen väliin sekä etu, että takapuolelle kuminauhat.

Tuon karvan saksimista tuli... paljon... ja karvaa oli..... paljon...

Kuminauhat kyllä pitivät hanskat ylhäällä mutta noissa on jotain...

Housut olivat melko tuttua huttua. Laitoin reisien ympärille toppauksia, että tulisi vähän kettumaisempi fiilis. Säärien kohdalta kangas menee täysin ihonmyötäisesti, mutta koska kangas ei veny yhtään niin saumoista löytyy pienet piilovetoketjut. Onneksi karvakangas myös peittää allensa mahdollisesti vähän huterasti ommellun vetoketjun hahahahaa.... Selpauksen ompeleminen olisi ollut sulaa hulluutta, joten vyötärö toimii ihan kuminauha-systeemillä.

Häntä oli yksi mysteeri, koska en halunnut sen vain roikkuvan ja lerpattavan alaspäin. Häntä myös muuttaa muotoaan ja kokoaan elokuvassa (niinkuin... kaikki), joten olin vähän hakoteillä. Lopulta vain tein kaavan parilla kaarella olevalle hännälle ja leikkasin niin ison hännän kuin vain kangasta riitti (ja piti vielä katsoa että tiettyyn suuntaan, ettei karva kasva vahingossa väärään suuntaan)

Minulla oli kaikkia mysteerisiä suunnitelmia hännän tukirakenteiksi, mutta päädyin lopulta erityis-vahvaan rautalankaan, jonka laitoin vielä kaksinkerroin. Rautalangan päädyt sitten kiersin lantion ympärille ja siinä se sitten heilui. Häntä on kyllä asussa se vähiten hieno asia ja olisin kyllä toivonut, että minulla olisi ollut enemmän aikaa kehitellä siihen kaikenlaisia hienoja systeemejä. Nyt mentiin tällä eikä se nyt mitenkään hirveän kauhealta näyttänyt.

Iha vaa upee kuva tähän väliin. Kuvasi: Kis

Päällä oleva mekko oli myös yksi ihmeellinen seikkailu, kun niin harvoin jerseytä tulee näin paljon ommeltua ja varsinkaan mekon muodossa. Kangas siksi, että alunperin oli tarkoitus vetää sekin päälle vasta lavalla. Lopulta pukeminen jäi pois, mutta Zodiac-julistetta varten tein kaksi valtavaa taskua. Opin kuitenkin paljon uusia asioita. Päätin päivää ennen conia vielä, että häntä ja mekko eivät normaalisti toimi keskenään yhtään ja tein taiteellisen ratkaisun eli leikkasin suuren halkion mekon takaosaan.

Kengät tein showcovereina joidenkin perus-kenkien päälle elmukelmun avustuksella.

Harteilla oleva punainen keeppi on yksi lempiosani asusta. Siitä tuli jotenkin yksinkertaisuudessaan juuri niin sarjakuvamainen ja kirkas kuin pitkin. Ei ollut sinänsä mitään erikoista tekemisessä, hauskaa ja varmaa. Myöhemmin tajusin, että olisi ehkä pitänyt laittaa siihen magneetti-kiinnitys, niin päällelaitto lavalla ei olisi ollut niin epävarmaa ja 'toivottavasti nyt menee'-arvuuttelua. Lopulta nappi sujahti kyllä oikeaan paikkaan, mutta itse keeppi meni vähän kierteelle. Onneksi ei sen suurempaa katastrofia.

Keeppi yksinkertaisuudessaan. Kuvasi: Kis

Esitystä varten askartelin meille kaiken päälle vielä Zodiac- ja Robin Hood-julisteet.

Koska emme kuitenkaan halunneet tehdä mitään täysin identtistä 'näytellään sama kohtaus vain uudestaan'-esitystä, niin otimme koko hommassa hyvin paljon taiteellisia vapauksia. Lisäsimme omia juttuja, otimme monia juttuja pois, halusimme että ihmiset nauraisivat ainakin vähän.

Aluksi yksi ongelma oli kieli. Halusimme alunperin tehdä esityksen täysin suomeksi, mutta ECG-säännöt käskivät sen olevan englanniksi (koska international tuomaristo). Englanti taasen tuntui ihan pöhköltä vaihtoehdolta joten päädyimme lopulta niinkin radikaaliin vaihtoehtoon kuin käsittämätön siansaksa mongerus, jossa puhetta tulisi mutta jonka suurinpiirteinen sisältö tulisi esille eleistä, kontekstista ja äänenpainosta. Who needs words!

Taas yksi portfolion sivu. Ja kisa oli sopivin, vaikka kielirajoite olikin

Ääniraidan kasaaminen ylipäätään oli yksi kunnon työmaa, josta Fukka kirjoittanee blogiinsa vielä tarkemmin wink wonk.

Lavasteita hamstrattiin vähän sieltä täältä ja paljon jätettiin pois. Alkuperäisessä elokuvassa tilanne tapahtuu vedettävissä kuninkaallisissa kärryissä, mutta periaatteessa tapaus voisi käydä missä vain. Kunhan Prinssi Juhana himmailisi jossain, missä on hänen rahejaan ja sitten ne tullaan varastamaan. Lavalta piti kuitenkin päästä taas juoksemaan pois ja sehän onnistui.

Hirveästi vuorosanoja, tilanteita ja kohtauksia piti jättää pois lopullisesta kyhäelmästä, mutta itse olen hyvin tyytyväinen lopulliseen kokonaisuuteen. Oli kiva harjoitella, tehdä ja esiintyä!

Kuvaa harjoituksista. Huomatkaa myös Herra Hiss jalkojen välisä
Välimatkat toki aiheuttivat pientä säätöä harjoitusten osalta, kuten myös se että halusimme pitää koko homman salassa monilta ihmisiltä koska Källi. Onneksi Sibliustalolla pääsi vetämään esityksen useamman kerran läpi sekä perjantaina, että lauantaina, niin meininki itse kisassa oli sitten hyvä ja varma.

Voisin puhella esityksen jokaisesta yksityiskohdasta ja viitteestä ties kuinka pitkään, mutta ehkä tällä merkinnällä alkaa olla tarpeeksi pituutta. Kivaa oli, asuun olen kohtuullisen tyytyväinen, jihuu!!

Tämän jälkeen kömmin takaisin kotelooni tekemään kouluhommia. Hirveästi on suunniteltu kaikkea lisää nostalgia-pärinää ja keskeneräisten asujen oikeasti loppuunsaattamista, mutta ne siirtyvät nyt hetkeksi hamaan tulevasuuteen.

HYPNOTISEERAUSTA! Kuvasi: Mikael Peltomaa
Pärjäilkää!

- Woodi

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Desucon Frostbite 2017 - AAAAEEEEIIIOOUUU

Kukkuluuruu!

Hirveet conipärinät edelleen päällä, mutta blogia pitäisi tässä yrittää päivittää. Huhhuh!

Desucon frostbite pidettiin tosiaan 27-29 tammikuuta eli viime viikonloppuna. Lähdöstä olin aika täpinöissäni, koska kavereita ja ihmisiä ja asuja ja taidekuja ja UUH kaikkea kivaa oli tiedossa. Onneksi en pettynyt. (´∀`) 

Oma matkani alkoi jo to-pe välisenä yönä, kun valvoin kuudelta aamulla lähtevään junaan asti. Asua tehdessä ei onneksi tullut mikään tulipalokiire vaan tein extra-viimeistelyjä yötä myöten. Valvoin, että nukkuisin sitten junassa. Ja niinhän minä nukuin kuin tajuton aina Lahteen asti.

Pakollinen matkakuva Lahteen saapumisesta
Lahdessa asetuin ensimmäisenä yöpaikkaan ja ihastelin yösijan saunaa ja neljää suihkua siihen asti, että porukka kasaantui. Lopulta saimme itsemme myös käymään Sibelius-talolla, missä sitten pieruverkkareissa muunmuassa kasattiin seuraavan päivän esitykseen tulevat lavasteet ja vedettiin lavatreenit. Käytin asua osittain päällä harjoituksen aikana, mutta muuten olin ihan itsenäni.

Harjoitusten jälkeen asetuttiin istumaan ja seuraamaan kaverin luentoa japaniharrastajien slangista. Paikalla oli ihanan paljon porukkaa ja asia oli kuin gradu-semma, mutta humoristisella mausteella. Eli oikein hyvä omaan makuuni.

HMM todella mielenkiintoista
Lauantai valkeni kohtuullisen myöhään siihen nähden, että oli niin paljon maskeerausta. Tämä siitä syystä, että kisat olivat niin myöhään päivästä, että ei olisi ollut mitään järkeä olla asut päällä 12 tuntia ja antaa lateksin alkaa repsottaa. Kuonoa siis naamaan survottiin liimojen, lateksien ja maalien avulla oikein urakalla. Aina oppii jotain uutta (゜▽゜;)  

Meinasin myös saada slaagin, kun huomasin kesken meikkaamisen, että toinen piilolinssi oli vain hävinnyt silmästäni. Kovan etsinnän jälkeen Kis luojan kiitos paikansi pakoon yrittäneen linssin ja ensiavun jälkeen se löysi tiensä takaisin silmääni. Oli kai mennyt väärinpäin aluksi, kun niin helposti oli hypännyt pois. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin!

"Naisrosvoja" Kuvasi: Nyymix
Asuina meillä siis oli Robin Hood-ryhmä, jossa itse olin ennustajaksi naamioitunut Robin Hood. Asusta tulee myöhemmin ulinaa ja läpinää. Osallistuimme myös Suomen ECG-karsinkaan, jos sitä ei joku ole vielä saanut tietää. Rorune oli pukeutunut pyyleväksi Pikku-Johniksi ja Fukka söpöksi Prinssi Juhanaksi.

Paikalle saapuminen oli kuitenkin hyvin hyvin HYVIN jännittävää, koska meidän porukka ei yhtään osannut arvioida miten conikansa ottaa meidät vastaan. Asut oli täysi läppä ja olimme pitkään miettineet, että joko näytämme tosi siisteiltä tai aivan hirveiltä. Vastaanotto ylitti kuitenkin kaikki omat odotukset, kun kaikki juttelemaan ja kuvia ottamaan tulleet ihmiset olivat niin innoissaan. Ihanaa! Ihanaa! Kaikki se vaiva ja pölvästiys oli sen arvoista jo tuossa vaiheessa (varsinki ku se olin minä joka oli syypää tähän ideaan hahahasdfhfafh) ヽ(;▽;)ノ

Kauaa ei ehditty ihmisten ilmoilla pyöriä, kun piti siirtyä takahuoneeseen odottamaan asioita tapahtuvaksi. Bäkkärillä oli taas oikein mukavaa, näki kaikkia tyyppejä ja jutteli muille kisaajille.

Tuomarointi oli miellyttävä kokemus. Mielellään kertoi puvusta ja itseäni ei yhtään haittaa, että tuomarit tulevat tosi lähelle tuijottamaan, vaikka tietääkin itse että asu ei ole mitenkään täydellinen joka kohdasta. Sain kunnolla myös keskusteltua sen sijaan, että vain puhuisi hiljaa istuville tuomareille. Oli mukavaa kanssakäymistä sekä meidän porukan, että tuomareiden kanssa.

Takahuoneesta twiittailua. Follow for more emu content wink wonk
Kuvauksen ja lavatreenien jälkeen jossain välissä hiivin käymään Taidekujalla, johon olin kaipaillut koko pirun päivän. Ikävä kyllä nytkin käyntini oli hyvin nopea ja voi surkeus kun niin moni kaipailemani pritti oli ehtinyt loppua kesken jo aiemmin päivällä. Robinin puku ei muutenkaan ole ideaali ihmisjoukossa kulkemiseen, hännällä tai ilman, joten hiivin pakoon hyvin nopeasti (;´Д`)

Sitten tuli kisa. Itse olin melko rennolla meiningillä, en tiedä johtuiko pienestä alinesteytyksestä vai mistä. En jaksanut stressata ja mietin vaan, että toivottavasti porukka tykkää meidän esityksestä yhtä paljon kuin mitä käytävällä kuvaajat oli tuntunut pitävät itse asuista. Ja voi veljet!! Vaikka sitä itse keskittyi ihan kympillä omaan tekemiseen niin kyllä siinä sivussa huomasi, että kyllä vaan! Porukka tuntuu pitävän! Naurua kuului niissä kohdissa kun piti, vaikka itse hikoili lateksikuonoa irti lavalla. Lopussa minä ja Rorune vain juostiin ja juostiin ja koska salissa ei päässyt kunnolla ympäri juoksimme ulos asti samalla kun porukka taputti hulluna. Nyyh yyh tuntui hyvältä niin hyvältä dem feels man augh (´°̥̥̥̥̥̥̥̥ω°̥̥̥̥̥̥̥̥`)

Itse video esityksestä tässä (huomatkaa, että minun ja Rorunen viime vuotisen esityksen pätkä näkyi koko kisaa edeltäneessä esittely/intro-videossa jihuu jihuu):



Oman esityksen jälkeen sai asettua alas rahasäkkien ja hännän kanssa ja katsella muiden esityksiä. Toimin myös stunttina, koska loistokkaasti otin kiinni lavalta vahingossa yleisöön lentäneestä luuranko-hirvityksestä. Se oli semmoinen mukava reaktio-kyvyn testaaminen, eikä oikeastaan minua haitannut L(o)

ECG:ssä oli mukana niin nättejä pukuja ja tosi erilaisia esityksiäkin! Ja perinteinen lavajuoksu-kisa oli oikeasti miellyttävää katsottavaa, kun mukana oli niin hirveän taidokkaasti tehtyjä pukuja että meinasi ihan sydän pakahtua.

Palkintojenjako oli yksi hämmentävistä asioista ikinä ja kun oma nimeni "Emma" todettiin ECG-karsintojen toisella sijalla niin meinasi kyllä joku piuha katketa päässä. Oltiin tehty asut ja esitys niin poskettomalla asenteella, ihan for the lulz, että oikeasti sijoittumista ei oltu edes harkittu. Ilmaisinkin hämmennykseni aika kovaan ääneen eturivissä, mutta voi pojat hämmennyksestä huolimatta se tuntui tosi hyvältä!! Ja hei, minulle ensimmäinen karsinta-kisan sijoittuminen, eli ei paha! AAaaaaa

Inoissamme sitten lavalla häärättiin ja poseerattiin ja jännitettiin muita sijoittuneita ja ä ä ä ä ä oli kivaa!! ;;3;;
Fiilikset kisan jälkeen. Kuva Fukkalta
Takahuoneessa yritettiin sitten kerätä itsemme samalla kun tapahtui muunmuassa haastattelu ja tuomareiden palaute. Palautetta oli kiva saada, varsinkin kun sieltä tuli oikeasti asiaa ja pääsi taas keskustelemaan asujen ja esitysten tekemisestä ihmisten kanssa. Tuntui hyvältäää

Olisi ollut kiva jäädä vielä häärimään asuissa conipaikalle, mutta seuraava asu huuteli hotellilla. Kerättiin kimpsut ja kampsut hirveää vauhtia kasaan, koska luvassa oli vielä toinenkin asu samalla päivälle!! Mitä ihmettä??

Kahden tunnin intensiivisen vauvaöljyllä läträämisen, suihkussa ihon hinkkaamisen, syömisen ja uudelleen meikkaamisen jälkeen löysimme itsemme jälleen Sibelius-talolta. Kyseessä oli kuumaakin kuumempi Saiyuki-ryhmän kuvailusessiot Sibben rajallisessa ympäristössä, johon onneksi saimme lyhyellä varoitusajalla Kissin kuvaamaan. Ihanaa! *・゜゚・*\(^O^)/*・゜゚・*

Mukana menossa olivat siis minä Gokuna, Rorune Hakkaina, Kizzy Gojyona ja Anniilaugh Sanzona!

Kuvaukset kestivät kohtuullisen pitkälle yöhön monestakin syystä ja olo oli sen mukaista. Vähän väsytti, mutta onneksi asu oli mukava ja seura mitä parhainta. Yritin valikoida niistä liian väsyneistä kuvista yhtä hyvää tähän blogiin ja valinta on liian vaikea joten päädyin vain... johonkin. Niitä oikeasti hyviä kuvia tulee sitten joskus!

Hyvä meno paras meno fabhffgffrfhjgh Kuvasi: Kis
Nukkumaan mentiin con-mittapuulla semi myöhään, mutta itsellähän tämä ei haitannut koska normeilin koko sunnuntain.

Iho oli lauantain ja tuimaakin tuimemman iholiiman ja lateksin jäljiltä sen verran hellänä, että vain hentoisen kerroksen puuteria laitoin aamulla naamaani. Muuten vedin päälle mukavan, mutta tyylikkään makkarankuori-mekon ja himmailin omana itsenäni koko päivän. Se oli äärimmäisen vapauttavaa.
Kis otti minusta myös tyylikkään kuvan, mitä voin käyttää kaikissa virallisissa jutuissa haha

Puvun puutos ei haitannut, koska nyt pystyin rauhassa keskittymään muunmuassa taidekujalla hyörimiseen ja muiden cossien ihasteluun. Esimerkiksi maailman söpöimmät halloween spray-teemaiset Genji ja Zenyatta Overwatchista aiheuttivat minussa niin suuria doki dokeja, ettei mitään rajaa ( •́દ•̩̥̀ )

Sunnuntaina ei oikeastaan tapahtunut mitään muuta cosplayhyn liittyvää, koska pääpaino oli niin lauantaissa. Nähtiin kavereita, nautittiin con-fiiliksistä. Ohjelmissa piti käydä mutta asioita tapahtui ja sitten ne vain niinku jäi, hups.

Sentään käytiin päättäjäisissä! Koko tapahtuman koostevideo oli oikein loistavaa katsottavaa jälleen, erityisesti siinä oleet mainokset saivat itseni ihan tikahtumaan. Linkki videoon täälläpä näin.

Sunnuntai-squad. Oli siellä muilla sentään asuja päällä! Kuvasi: Kyuu Eturautti

Illalla mentiin syömään, panikoitiin junaan ehtimistä, ehdittiin junaan ja nukuttiin Rovaniemelle asti. Nyt conin jälkeen on ollut kaikesta taas ihan törkeen hyvä fiilis ja haluan vain tehdä kaikki maailman asut, mutta pitää pidätellä itseäni ainakin maaliskuuhun, koska joku pirun valmistuminen hah mitä se on? Voisiko kaikki muut velvollisuudet vain heittää johonkin romukoppaan ja tehdä vaan asuja?

Frostissa oli siis hullun kivaa ja en malta odottaa, että jaksan kirjoitella Robinin asusta ja meidän esityksestä vielä lisää koska siellä on ihan hulvatonta materiaalia! (/^▽^)/

Kiitos kaikille ihanille ihmisille!

- Woodi